049. Oinasvaara, Ilomantsi

Karttalehti 4331 08 / Kohteen kartta [pdf] / Linkki Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos lupanro 1065/MML/09

Yleiskuvaus: Oinasvaaran metsäalue sijaitsee Ilomantsin kunnan luoteisosassa, noin 6 kilometriä länteen Koitereen luoteispäästä. Kyseessä on laajemman Oinasvaaran vaara-alueen etelä- ja keskiosa. Alue rajoittuu pohjoisosasta Oinasvaaran laajahkoon arvometsään (222 ha), jonka Metsähallitus on päättänyt perustaa Itä-Suomen luonnonvarasuunnittelun yhteydessä suojelumetsäksi.

Tornatorin omistama metsäalue sisältää yli 100-vuotiaita kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä. Aluetta monipuolistavat muutamat vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset mustikka- ja mustikkakangaskorpijuotteet sekä pari pienialaista kallionyppylää. Oinasvaaran puustossa näkyy hyvin se, että alue sijaitsee pääosin yli 240 metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkeus näkyy selkeänä "vaarametsäisyytenä" eli alueen valtapuusto ei ole korkeasta iästä huolimatta erityisen järeää. Eri-ikäisen kuusen ja männyn ohella alueen puustossa on kohtalaisesti koivua. Vanhempaa haapaa löytyy harvakseltaan alueen länsirinteeltä. Raitoja kasvaa lähinnä alueen korpien liepeillä.

Oinasvaaran metsässä on merkittävästi eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta. Mänty- ja raitalahopuita on niitäkin jonkin verran. Oinasvaaran länsilaidan korvessa sekä siihen laskevalla rinteellä on parisenkymmentä haapalahopuuta, joista osa on kohtalaisen järeitä. Oinasvaaran metsillä on todennäköisesti takanaan poiminta/harsintahakkuuhistoria, moderneilla harvennushakkuilla alueen metsiä ei ole käsitelty. Osa alueen edustavimmista kuusivaltaisista metsistä hakattiin vuoden 2005 loppusyksyllä. Hakkuuaukealla on edelleen jättöpuina merkittävästi järeää haapaa, joten se on sisällytetty mukaan rajaukseen.

Alueen lajisto: Alueen lajistoa on selvitetty vuonna 2005 Luonto-liiton metsäryhmän toimesta. Tuolloin länsiosan rinteestä tavattiin yhden järeän haavan juurelta liito-oravan (Pteromys volans) jätöksiä. Rinteessä on sen verran järeitä haapoja, että alue mitä todennäköisimmin muodostaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueen. Alueen arvoa nostaa se, että se on fyysisesti yhteydessä valtion omistaman Oinasvaaran pohjoisosan liito-oravareviireihin. Lisäksi alueelta löydettiin kohtalaisen monta vaateliasta kääväkästä.

Tärkein löytö oli haapamaapuulta löydetty esiintymä vaarantunutta harjasorakkaasta (Gloiodon strigosus). Valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi luokiteltuja ruostekääpää (Phellinus ferrugineofuscus) sekä rusokantokääpää (Fomitopsis rosea) tavattiin kumpaakin alueelta neljästi. Muista luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorikääväkkäistä alueelta löydettiin riukukääpää (Phellinus viticola, 29 kpl), oravuotikkaa (Asterodon ferruginosus, 8 kpl), korokääpää (Oligoporus sericeomollis, 2 kpl), kermakarakääpää (Junghuhnia luteoalba, 2 kpl), pikireunakääpää (Phellinus lundellii, 2 kpl) ja kuusenkääpää (Phellinus chrysoloma, 1 kpl). Lisäksi löydettiin mm. vaateliasta koralliorakasta (Hericium coralloides, 1 kpl), lapinsitkokääpää (Antrodiella pallasii), poimulakkikääpää (Spongiporus undosus, 2 kpl), hopeakääpää (Cinereomyces lindbladii, 1 kpl) sekä useita runsaita esiintymiä raidankeuhkojäkälää (Lobaria pulmonaria). Osa edellä mainituista lajihavainnoista on tehty loppusyksyllä 2005 hakatulta alueelta.

Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Oinasvaaran eteläosan metsäalue täyttää valtaosaltaan METSO-toimintaohjelman luonnonsuojelubiologisissa valintaperusteissa määritellyt runsaslahopuustoisen kangasmetsän kriteerit. Alueella on myös vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaisia korpia. Metsällä on myös todistetusti merkitystä uhanalaisella ja vaateliaalle lahottajalajistolle sekä liito-oravalle. Huomattavaa lisäarvoa tuo se, että välittömästi Tornator Oy:n omistaman metsän pohjoispuolella sijaitsee Metsähallituksen Oinasvaaran ja Paha Oinasvaaran alueelle perustama suojelumetsä sekä Oinasvaaran luoteisrinteen pienehkö Natura 2000-alue.

Kohdeluetteloon