049. Oinasvaara, Ilomantsi
Karttalehti 4331 08 / Kohteen
kartta [pdf] / Linkki
Kansalaisen karttapaikkaan
PDF-kartan julkaisulupa: Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos
lupanro 1065/MML/09
Yleiskuvaus: Oinasvaaran metsäalue sijaitsee Ilomantsin kunnan luoteisosassa,
noin 6 kilometriä länteen Koitereen luoteispäästä. Kyseessä on laajemman Oinasvaaran
vaara-alueen etelä- ja keskiosa. Alue rajoittuu pohjoisosasta Oinasvaaran
laajahkoon arvometsään (222 ha), jonka Metsähallitus on päättänyt perustaa
Itä-Suomen luonnonvarasuunnittelun yhteydessä suojelumetsäksi.
Tornatorin omistama metsäalue sisältää yli 100-vuotiaita kuusi- ja mäntyvaltaisia
metsiä. Aluetta monipuolistavat muutamat vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset
mustikka- ja mustikkakangaskorpijuotteet sekä pari pienialaista kallionyppylää.
Oinasvaaran puustossa näkyy hyvin se, että alue sijaitsee pääosin yli 240
metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkeus näkyy selkeänä "vaarametsäisyytenä"
eli alueen valtapuusto ei ole korkeasta iästä huolimatta erityisen järeää.
Eri-ikäisen kuusen ja männyn ohella alueen puustossa on kohtalaisesti koivua.
Vanhempaa haapaa löytyy harvakseltaan alueen länsirinteeltä. Raitoja kasvaa
lähinnä alueen korpien liepeillä.
Oinasvaaran metsässä on merkittävästi eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta.
Mänty- ja raitalahopuita on niitäkin jonkin verran. Oinasvaaran länsilaidan
korvessa sekä siihen laskevalla rinteellä on parisenkymmentä haapalahopuuta,
joista osa on kohtalaisen järeitä. Oinasvaaran metsillä on todennäköisesti
takanaan poiminta/harsintahakkuuhistoria, moderneilla harvennushakkuilla alueen
metsiä ei ole käsitelty. Osa alueen edustavimmista kuusivaltaisista metsistä
hakattiin vuoden 2005 loppusyksyllä. Hakkuuaukealla on edelleen jättöpuina
merkittävästi järeää haapaa, joten se on sisällytetty mukaan rajaukseen.
Alueen lajisto: Alueen lajistoa on selvitetty vuonna 2005 Luonto-liiton
metsäryhmän toimesta. Tuolloin länsiosan rinteestä tavattiin yhden järeän
haavan juurelta liito-oravan (Pteromys volans) jätöksiä. Rinteessä on sen
verran järeitä haapoja, että alue mitä todennäköisimmin muodostaa liito-oravan
lisääntymis- ja levähdysalueen. Alueen arvoa nostaa se, että se on fyysisesti
yhteydessä valtion omistaman Oinasvaaran pohjoisosan liito-oravareviireihin.
Lisäksi alueelta löydettiin kohtalaisen monta vaateliasta kääväkästä.
Tärkein löytö oli haapamaapuulta löydetty esiintymä vaarantunutta harjasorakkaasta
(Gloiodon strigosus). Valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi luokiteltuja
ruostekääpää (Phellinus ferrugineofuscus) sekä rusokantokääpää (Fomitopsis
rosea) tavattiin kumpaakin alueelta neljästi. Muista luonnonsuojelullisesti
arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorikääväkkäistä alueelta löydettiin
riukukääpää (Phellinus viticola, 29 kpl), oravuotikkaa (Asterodon ferruginosus,
8 kpl), korokääpää (Oligoporus sericeomollis, 2 kpl), kermakarakääpää (Junghuhnia
luteoalba, 2 kpl), pikireunakääpää (Phellinus lundellii, 2 kpl) ja kuusenkääpää
(Phellinus chrysoloma, 1 kpl). Lisäksi löydettiin mm. vaateliasta koralliorakasta
(Hericium coralloides, 1 kpl), lapinsitkokääpää (Antrodiella pallasii), poimulakkikääpää
(Spongiporus undosus, 2 kpl), hopeakääpää (Cinereomyces lindbladii, 1 kpl)
sekä useita runsaita esiintymiä raidankeuhkojäkälää (Lobaria pulmonaria).
Osa edellä mainituista lajihavainnoista on tehty loppusyksyllä 2005 hakatulta
alueelta.
Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Oinasvaaran eteläosan metsäalue
täyttää valtaosaltaan METSO-toimintaohjelman luonnonsuojelubiologisissa valintaperusteissa
määritellyt runsaslahopuustoisen kangasmetsän kriteerit. Alueella on myös
vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaisia korpia. Metsällä on myös todistetusti
merkitystä uhanalaisella ja vaateliaalle lahottajalajistolle sekä liito-oravalle.
Huomattavaa lisäarvoa tuo se, että välittömästi Tornator Oy:n omistaman metsän
pohjoispuolella sijaitsee Metsähallituksen Oinasvaaran ja Paha Oinasvaaran
alueelle perustama suojelumetsä sekä Oinasvaaran luoteisrinteen pienehkö Natura
2000-alue.
Kohdeluetteloon