056. Vähä Kausjärven metsä, Lempäälä

Karttalehti 2123 10

Kohteen kartta [pdf] /Linkki Google Mapsiin

Kohdeluetteloon

 

Pitkänomaista Vähä Kausjärveä ympäröi metsä, joka osin on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Metsä sijaitsee lähellä Peräkulon natura-aluetta ja tarjoaa siten suojelukohteelle arvokkaan tukialueen. Suojelunarvoinen osa on noin 30 hehtaarin kokoinen (ks. karttarajaus 1).

Vähä Kausjärvi on koillis-lounaissuuntainen reilun kilometrin pituinen järvi. Koillispään etelärannalla laskee järveä kohti rinne, jolla kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Metsätyyppi vaihtelee mustikkatyypistä lehtomaiseen kankaaseen – vaateliaimpina kasvilajeina mainittakoon kevätlinnunherne ja lehto-orvokki. Metsä on erirakenteista ja monilajista. Havupuuston lomassa ylenee raitoja, harmaaleppiä, hieskoivuja, pihjajia ja haapoja, rannan tuntumassa tervaleppiä. Koloja maapuusto on verrattain tuoretta, joten kääpälajisto painottuu pioneerilahottajiin (kantokääpä, kuusenkynsikääpä). Vanhoja metsiä suosivaa linnustoa havaittiin; rinnemetsässä ääntelivät mm. pyy, palokärki, hippiäinen ja tiltaltti.

Vähä Kausjärven koillisessa pohjukassa on pieni rehevä, luhtainen korpi. Puusto on erirakenteinen, kuusivaltainen, seassa mm. tervaleppiä, raitoja ja paatsamia. Mesotrofisten rahkasammalten (hapraja okarahkasammal) kattamia painanteita on siellä täällä. Kenttäkerroksessa esiintyy saniaisia ja 7 luhtaisuutta ilmentäviä lajeja, kuten vehkaa ja raatetta. Luonnontilaista vaikutelmaa lisäävät kuusimaapuut. METSO-kriteereillä I-luokan kohde.

Vähä Kausjärven pohjoisrannalla metsä on mustikkakorpea – tuoretta kangasta. Metsä on havupuuvaltaista sekametsää, jossa kuusten ja mäntyjen lisäksi kasvaa mm. hieskoivuja. Paikoin pienpuustoa on äskettäin hieman raivattu, mutta muutoin metsä on harventamaton ja erirakenteinen. Erilaisia lahopuitakin esiintyy, ja eräältä kuorettomalta mäntymaapuulta löytyi oranssikääpä (Hapalopilus aurantiacus), Suomessa harvalukuisena esiintyvä laji.

Retkeilyreitti Birgitan polku kulkee Vähä Kausjärven pohjoisrantaa pitkin. Järven koillispäässä on myös nuotiopaikka. Alueella on täten virkistysarvoja, joita metsien säästäminen hakkuilta tukisi ja lisäisi. Vähä Kausjärven etelärannalla metsä on koillispäätä lukuun ottamatta nuorta, mutta nämäkin rantametsät soisi säilytettävän maisemallisesti kauniin järven luonnonmukaisena suojavyöhykkeenä.

Vähä Kausjärven lounaiskärjestä lähtee Toussunoja. Sen alkupäässä on tervaleppien, kuusien, hieskoivujen ja paatsamien muodostama metsä, jonka kenttäkerroksessa esiintyvät mm. suoorvokki, vehka, raate, ranta-alpi, suoputki, rentukka ja korpikaisla. Mättäät ja välipinnat vuorottelevat, ja välipinnoilla mm. okarahkasammalta. Puut eivät ole kovin suuria, mutta erirakenteisuus, tervalepän runsaus, kasvilajisto ja mätäs-välipinta-vaihtelu antavat edellytyksiä tutkia, onko kohde luokiteltavissa luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen suojeltu luontotyyppi (tervaleppäkorpi).