059. Hoikanpuro, Pihtipudas
Karttalehdet
3312 11, 12
Kohteen
kartta [pdf] /Linkki
Google Mapsiin
Yleistä Hoikanpuron metsä- ja suokokonaisuus sijaitsee Pihtiputaan
itäosassa, Keski-Suomen maakunnan koilliskolkassa. Alue on UPM-Kymmenen omistuksessa
ja sen kokonaispinta-ala on noin 200 hehtaaria. Alueella on merkittäviä luontoarvoja
sisältäviä metsiä ja soita sekä luonnontilaisen kaltainen pienvesi, Hoikanpuro.
Luontotyypit Hoikanpuron varren ja puron pohjoispuolen vanhat kuusivaltaiset
metsät ovat alueen luonnontilaisimpia. Toisaalta myös aluekokonaisuuden koillisosassa
on puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia kuusivaltaisia korpimetsiä, vaikka
ne ovatkin laajalti ojitettuja. Hoikanpuron läheisyydessä metsät ovat selvästi
Metso-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaista, I-luokan
runsaslahopuustoista kangasmetsää. Valtapuusto on järeää kuusta, mutta puusto
on hienosti erirakenteista. Kuusen ohella puustossa on paikoin runsaasti koivua
ja haapaa sekä mäntyä, raitaa, pihlajaa ja harmaaleppää. Lahopuuta on runsaasti,
painottuen järeään kuuseen. Lahopuun määrä on parhailla osa-alueilla useampi
kymmenen kuutiota hehtaarilla. Hoikanpuron lähistöllä metsätyyppi on tuoretta,
paljolti soistunutta kangasta. Myös ainakin mustikkakorpea esiintyy. Myös
Hoikanpuron varressa on kuitenkin tehty ojituksia, jotka ovat kuivattaneet
aluetta. Pienialaisesti korvissa on säilynyt luonnontilaisen kaltaisia osia.
Aluekokonaisuuden metsien ”kakkosluokan” muodostavat ojitetut, kuusivaltaiset
korpimetsät, joita löytyy eri puolilta kokonaisuutta. Eniten tällaisia metsiä
on rajauksen koillisosassa. Kuusilahopuuta on paikoin varsin runsaasti ja
sen määrä riittäneekin nostamaan melko suuren osan näistä metsistä Metso-kriteerien
II-luokkaan (runsaslahopuustoinen kangasmetsä). Tyypiltään alueet ovat esimerkiksi
soistuneita (nyt siis ojitettuja) kankaita ja mustikkakorpimuuttumia. Rajauksen
itäosassa on laajahko erityyppisten, ojituksen vaikutuksesta muuttuneiden
rämeiden (pääasiassa kangasräme) alue. Pääosin se edustanee muuttuma-astetta,
osin ehkä jo turvekangasta. Puusto on kuitenkin rakenteeltaan luonnonmukaista,
ja mäntylahopuuta esiintyy siinä määrin, että osa-alueen sisällyttäminen rajaukseen
on perusteltua. Alueen länsiosassa sijaitseva Pujosenneva on keskeisiltä osiltaan
ojittamaton avosuo. Suo on luonteeltaan aapasuo, sillä sen lounais- ja länsipuolisten
alueiden vedet virtaavat suon kautta Hoikanpuroon. Pujosennevan keskiosa on
vetisen rimpinen. Suon lounais- ja itälaita ovat ojittamattomia, mikä lisää
alueen Metso-kriteerit täyttävien luontotyyppien määrää yhdellä. Pujosennevan
luoteispuolella on laajalti ojitettuja korpimuuttumia. Nevan lounaispuolen
rinteessä sen sijaan on nuorehkoa, mutta luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista
kangasmetsää. Kuusen ohella lehtipuuta on huomattavasti. Rinne onkin Metsokriteerien
mukainen kohde (II-luokkaa).
Rajauksen länsiosassa oleva Hoikanlampi on maisemallisesti hieno, pieni järvi.
Se on muodoltaan kapea ja sijaitsee rotkomaisen laakson pohjalla. UPM omistaa
vajaan kolmanneksen Hoikanlammen rannoista (järven lounaispuolella). Hoikanlampi
on kokonaan rakentamaton. Järveä kiertää kapea suoreunus. Läheisen Pohjan
kylän vuoksi Hoikanlammella lienee ainakin jonkinlaista virkistyskäyttöarvoa.
Järvi olisikin syytä säilyttää rakentamattomana myös UPM:n maiden osalta.
Hoikanpuron aluekokonaisuuden rajauksessa on mukana myös jonkin verran nuoria
metsiä, lähinnä keskiosissa ja kaakkoislaidassa sekä Hoikanlammen läheisyydessä.
Niiden mukanaolo on perusteltua alueen yhtenäisyyden ja ekologisten yhteyksien
säilymisen vuoksi.
Lahopuusto ja kääväkkäät Hoikanpuron alueen lahopuusto on monipuolinen.
Lahopuiden enemmistö on kuusta, mutta myös mäntyä ja etenkin eri lehtipuita
on lahopuina huomattavia määriä. Kuusilahopuuta on alueella lähes kauttaaltaan,
mäntylahopuuta siellä täällä. Kuusilahopuulla näyttäisi olevan alueella kohtuullisen
hyvä jatkumo, sillä vaateliasta kuusen lahottajalajistoa esiintyy alueella
runsaasti. Järeän kuusilahopuun osalta parhaat osa-alueet sijaitsevat Hoikanpuron
varressa ja puron pohjoispuolella kokonaisuuden keskiosissa. Toisaalta myös
rajauksen koillisosassa on merkittävästi kuusilahopuuta. Mäntylahopuun määrä
on aluekokonaisuudella kohtalainen, sillä alueelta löydettiin myös mäntyyn
erikoistunutta lajistoa, ml. vanhan metsän indikaattoreita.
Hoikanpuron kääväkäslajisto on edustava ja osoittaa omalta osaltaan selvästi
sen, että aluekokonaisuudella on huomattavaa luonnonsuojelullista arvoa. Syyskuussa
2009 alueelta löydettiin yhteensä parikymmentä vaarantuneiksi (VU) tai silmälläpidettäviksi
(NT) luokiteltujen lajien esiintymiä. Lisäksi löydettiin runsaasti metsän
luonnontilaisuutta eli vanhaa metsää indikoivien lajien esiintymiä.
Vaarantuneista lajeista havaittiin punakarakääpä (2 esiintymää), pohjanrypykkä
(1 es.) ja mesipillikääpä (3 es.). Vuonna 1998 alueelta on lisäksi löydetty
pursukäävän esiintymä (Kunttu 2007: 29). Näistä kaikki paitsi mesipillikääpä
lukeutuvat myös vanhan metsän indikaattorilajeihin ja vieläpä ns. aarniolajeihin.
Mesipillikääpä puolestaan on luonnonsuojelulain nojalla erityisesti suojeltava
laji. Silmälläpidettävistä lajeista Hoikanpuron alueelta löydettiin rusokantokääpä,
korkkikerroskääpä ja ruostekääpä. Lisäksi alueella on havaittu istukkakääpä
vuonna 1998 (Kunttu 2007: 54). Rusokantokääpä ja korkkikerroskääpä on luokiteltu
myös alueellisesti uhanalaisiksi (RT). Kaikki neljä lajia lukeutuvat vanhan
metsän indikaattoreihin. Muita vanhan (niin kuusi- kuin mäntyvaltaisen) metsän
indikaattorikääväkkäitä alueelta löydettiin yhteensä 14 lajia.
Niemelän & Kotirannan kehittämän metsien luonnonarvojen pisteytysmenetelmän
mukaan Hoikanpuron alue saa kuusivaltaisten metsien osalta 17 pistettä. Tässä
pisteytyksessä jokaisesta aarniolajista saa kaksi pistettä ja vanhan metsän
lajeista yhden pisteen. Jos vanhat havainnot, pursukääpä ja istukkakääpä,
jätetään pois, pistemäärä on 14. Sekin on jo selvästi yli 10 pisteen, mikä
on menetelmässä määritelty suojelullisesti arvokkaan metsän alarajaksi.
Vanhan metsän lajien lisäksi Hoikanpuron alueella tehtiin lukuisia havaintoja
muista harvalukuisista lajeista, kuten lakkakäävästä. Maininnanarvoinen on
niin ikään harvalukuinen raidankeuhkojäkälä, jonka esiintymiä löydettiin alueelta
useita. Lahoa lehtipuuta on eniten Hoikanpuron varrella, mutta myös muissa
osa-alueella. Lehtipuustoon erikoistunutta lahottajalajistoa elääkin aluekokonaisuudella
varsin runsaasti, ml. ainakin yksi uhanalainen laji (mesipillikääpä). Lahon
lehtipuuston suuri määrä on yksi Hoikanpuron alueen erikoisuuksista ja tärkeistä
luonnonarvoista. Lehtipuilla eläviä kääväkäslajeja tavattiin alueelta melkoinen
joukko. Monet lajeista ovat harvalukuisia ja vaateliaita. Löydettyihin lehtipuun
lahottajiin lukeutuvat muun muassa hartsikääpä, pajunkääpä, verkkokerikääpä,
viherkerikääpä ja risukarakääpä sekä koralliorakas. Lisäksi alueelta on löydetty
vuonna 2007 kittikääpä ja vuonna 2002 valaankääpä (Halme & Kunttu 2008: 86).
Nämä ei ole luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi, mutta niiden
esiintyminen (ja monen lajin kohdalla suorastaan runsas esiintyminen) kertoo
omalta osaltaan sitä, että Hoikanpuron aluekokonaisuus on luonnoltaan huomattavan
arvokas. Lahon lehtipuuston suuri määrä erottaa alueen selvästi edukseen esimerkiksi
monista Suomenselän alueen vanhoista metsistä.
Linnut Alueella havaittiin syyskuussa 2009 useita vanhoille metsille
tyypillisiä lintulajeja. Alueellisesti uhanalainen kuukkeli nähtiin kahteen
otteeseen. Laji on suuressa vaarassa hävitä käytännössä koko Oulun läänin
eteläpuolisesta Suomesta. Hoikanpuron kokonaisuuden kohtalaisen runsas varttuneiden
ja vanhojen metsien määrä on toistaiseksi riittänyt pitämään kuukkelin alueen
lajistossa. Oletettavasti laji ei enää juuri kestä lisähakkuita ja metsäyhteyksien
katkomisia. Vaikka varttuneita ja vanhoja metsiä vielä kohtalaisesti Hoikanpurolla
onkin, ovat ne jo pahasti hajallaan. Eri metsiköiden väliset yhteydet ovat
supistuneet riekalemaisiksi kaistaleiksi. Alueen suojelu ja metsäisten yhteyksien
kehittäminen olisikin kuukkelin kannalta erittäin tervetullutta.
Useita näköhavaintoja saatiin myös alueellisesti uhanalaisesta pohjantikasta.
Lajille tärkeitä kuolleita pystykuusia riittää aluekokonaisuudella, etenkin
itse Hoikanpuron ympäristössä. Muita vanhoille metsille tyypillisiä, Hoikanpuron
alueella syyskuussa 2009 tavattuja lintuja ovat varpuspöllö, viirupöllö ja
kanahaukka samoin kuin puukiipijä, hömötiainen ja töyhtötiainen. Alueelta
löytyi oletettavasti kanahaukalle rakennettu tekopesä sekä vanha luonnonpesä.
Yhteenveto Hoikanpuron metsät ja suot muodostavat selvästi arvokkaan
luontokokonaisuuden. Metsien osalta alueella on Metso-ohjelman luonnontieteellisten
valintaperusteiden kaikkien luokkien (I, II ja III) mukaisia kohteita. I-luokan
kohteet painottuvat itse Hoikanpuron ympäristöön, mutta niitä on alueen muissakin
osissa pieninä sirpaleina. II-luokkaan yltävät muun muassa ojitetut korpimetsät
eri puolilla aluetta. III-luokan kohteet täydentävät kokonaisuutta siellä
täällä. Lajistossa merkittävintä on kääväkäslajiston edustavuus etenkin kuusta
ja lehtipuita lahottavien lajien osalta. Linnustossa keskeistä on kuukkelin
sinnittely alueella. Alueen puustoiset suot on pääosin ojitettu, mutta niillä
on laajalti ennallistamispotentiaalia. Toisaalta jotkut turvekankaat vastaavat
jo runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Pujosenneva tuo avosuona oman merkittävän
lisänsä alueen luontotyyppien kirjoon. Vaikka Hoikanpuron varsia on ojitettu,
puro on kuitenkin luonnontilaisen kaltainen pienvesi ja itsessään arvokas.
Alueen suojelu täydentäisi koillisen Keski-Suomen metsien- ja soidensuojeluverkostoa
merkittävästi ja parantaisi nykyisten suojelualueiden kytkeytyneisyyttä. Hoikanpuron
pohjois- ja luoteispuolella sijaitsee moniosainen Louhukankaan—Varisvuoren
Natura-alue. Siihen kertyy etäisyyttä vähimmillään alle neljä kilometriä.
Hoikanpuron alueesta länsilounaaseen sijaitseva Virkamäenleton—Kovasrämeen
Natura-alue on noin kahdeksan kilometrin päässä. Etelälounaassa sijaitsevaan
Suojärviensuon—Niittosuon Natura-alueeseen välimatkaa on noin 9 km.
Lähteet kääpähavaintoihin liittyen: Kunttu, P. (2007). Uhanalaisten ja silmälläpidettävien
kääpälajien esiintyminen Keski-Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän
yliopisto. http://users.jyu.fi/~pahalme/jututpdf/Kunttu%20Gradu.pdf Viitattu
5.12.2009.
Halme, P. & Kunttu, P. (2008). Keski-Suomen valtionmaiden käävät. Metsähallituksen
luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 173.
http://users.jyu.fi/~pahalme/jututpdf/KunttujaHalmea173.pdf
Viitattu 5.12.2009